Kirjanpito Of Osakeoptiot

ESOs: Työnantajan optio-oikeuksien kirjanpito David Harperin merkitys luotettavuuden yläpuolella Emme palaa kiihkeään keskusteluun siitä, olisiko yritysten kustannettava työntekijöiden optio-oikeuksia. Meidän pitäisi kuitenkin luoda kaksi asiaa. Ensinnäkin rahoitusalan tilinpäätösstandardilautakunnan (FASB) asiantuntijat ovat halunneet vaatia optio-oikeuksia 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Poliittisesta painostuksesta huolimatta menot kiristyivät enemmän tai vähemmän väistämättä, kun IASB vaati sitä, koska Yhdysvaltojen ja kansainvälisten tilinpäätösstandardien välinen lähentyminen oli tarkoituksellista. (Ks. Asiaan liittyvää käsittelyä, ks. Kiistely optio-oikeuksien laajentamisesta.) Toiseksi väitteiden joukossa on laillinen keskustelu kirjanpitotiedon kahdesta ensisijaisesta ominaisuudesta: merkityksellisyydestä ja luotettavuudesta. Tilinpäätöksellä on merkitystä, kun ne sisältävät kaikki yrityksen aiheuttamat aineelliset kustannukset - eikä kukaan ole vakavasti kiistänyt, että kyseiset optiot ovat kustannuksia. Tilinpäätöksessä raportoidut kustannukset ovat luotettavuuden taso, kun ne mitataan puolueettomasti ja tarkasti. Nämä kaksi merkitystä ja luotettavuutta ovat usein ristiriidassa kirjanpitojärjestelmässä. Esimerkiksi kiinteistöt on kirjattu alkuperäiseen hankintamenoon, koska historialliset kustannukset ovat luotettavampia (mutta vähemmän merkityksellisiä) kuin markkina-arvo eli luotettavuuden mittaaminen, kuinka paljon kiinteistöhankintaan käytettiin. Vastustajat menestyvät asettavat tärkeysjärjestykseen luotettavuuden ja vaativat, että optiokustannuksia ei voida mitata yhdenmukaisella tarkkuudella. FASB haluaa asettaa tärkeysjärjestyksen tärkeysjärjestykseen ja uskoo, että se, että se on lähes oikea kustannusten ottamisessa, on tärkeämpi, oikein kuin on aivan väärin jättää se kokonaan pois. Tarvitaan ilmoitus, mutta ei tunnustusta nyt Tammikuusta 2004 lähtien nykyinen sääntö (FAS 123) edellyttää julkistamista, mutta ei tunnustusta. Tämä tarkoittaa sitä, että vaihtoehtoisten kustannusarvioiden on ilmoitettava alaviitteenä, mutta niitä ei tarvitse kirjata tuloslaskelmaan kuluiksi, jos ne vähentävät raportoitua tulosta (tulosta tai nettotulosta). Tämä tarkoittaa sitä, että useimmat yritykset raportoivat tosiasiallisesti neljä osakekohtaista tulosta (EPS) - elleivät he vapaaehtoisesti päätä tunnistamaan optioita, koska satoja on jo tehty: Tuloslaskelmassa: 1. Perus EPS 2. Laimennettu EPS 1. Pro Forma Basic EPS 2. Pro Forma-laimennettu EPS-laimennettua EPS-talteenottoa Jotkut vaihtoehdot - vanhat ja rahat ovat tärkein haaste EPS-laskennassa mahdollisen laimentamisen. Erityisesti, mitä teemme erääntyneillä, mutta ei-käytetyillä optioilla, aikaisemmilla vuosien aikaisemmilla optioilla, jotka voidaan helposti muuntaa yhteiseksi osakkeeksi milloin tahansa (Tämä koskee paitsi optioita, myös vaihtovelkakirjalainoja ja joitain johdannaisia.) Laimennettu EPS yrittää ottaa talteen mahdollisen laimennuksen käyttämällä jäljempänä kuvattua valtiovarainministeriöä. Hypoteettisyrityksellä on 100 000 yhteistä osaketta, mutta sillä on myös 10 000 erinomainen vaihtoehto, jotka ovat kaikki rahoissa. Toisin sanoen heille myönnettiin 7 käyttöhinta, mutta varastossa on nyt noussut 20: Perus EPS (nettotulojen yhteiset osakkeet) on yksinkertainen: 300 000 100 000 3 osaketta kohden. Laimennettu EPS käyttää valuuttavarantotavan menetelmää vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: hypoteettisesti, kuinka monta yhteistä osaketta olisi jäljellä, jos kaikki rahavarat käytettiin tänään. Edellä esitetyssä esimerkissä pelkkä liiketoimi lisäisi 10 000 yhteistä osaketta perusta. Simuloidulla harjoituksella saataisiin kuitenkin yritykselle ylimääräinen käteisvaroja: liikevoittoa 7 optiota kohden ja verotusetu. Verotuksellinen etu on todellista rahaa, koska yhtiö voi vähentää verotettavaa tulostaan ​​optioilla - tässä tapauksessa 13 optiota kohden. Miksi siksi, että IRS aikoo kerätä verot optio-oikeuksien haltijoilta, jotka maksavat tavallisen tuloveron samasta voitosta. (Huomaa, että verotuksellinen etu koskee pätemättömiä optio-oikeuksia. Niin sanottuja kannustinoptioita (ISOs) ei välttämättä ole verovähennyskelpoisia yritykselle, mutta alle 20 myönnetystä optiosta on ISO). 103,900 laimennettua osaketta valtiovarainhankintamenomenetelmän mukaan, joka muistetaan, perustuu simuloituun harjoitukseen. Oletetaan, että 10 000 rahavarojen käyttöä harjoitetaan, mikä itse lisää 10 000 yhteistä osaketta. Mutta yritys saa takaisin liikevoiton 70 000 euroa (7 opintopisteen hintaan) ja 52 000 kassavirtalaskelman (13 voitto x 40 veroprosentti 5,20 optiota kohden). Tämä on ylivoimainen 12,20 käteinen alennus, niin sanotusti, vaihtoehtoa kohti yhteensä 122 000 euron alennukselle. Lopettamalla simulaatio, oletamme, että kaikki ylimääräiset rahat käytetään osuuksien takaisinostoon. Tällä hetkellä 20 osaketta kohden yhtiö ostaa takaisin 6 100 osaketta. Yhteenvetona, 10 000 vaihtoehdon muuntaminen luo vain 3 900 uutta osaketta (10 000 muutetun vaihtoehdon vähennettynä 6 100 takaisinosto-osuudella). Tässä on todellinen kaava, jossa (M) nykyinen markkinahinta, (E) toteutushinta, (T) verokanta ja (N) optioiden lukumäärä: Pro Forma EPS kerää vuoden aikana myönnetyt uudet optiot Olemme tarkistaneet, kuinka laimennettu EPS: ssä otetaan huomioon edellisten vuosien erääntyvien tai vanhojen rahaa koskevien optioiden vaikutus. Mutta mitä teemme nykyisen verovuoden aikana annetuilla optioilla, joilla on nolla luontainen arvo (eli kun oletushinta on sama kuin osakekurssi), mutta ovat kuitenkin kalliita, koska niillä on aika-arvo. Vastauksena on, että käytämme vaihtoehtoja hinnoittelumallia arvioitaessa kustannuksia, joilla luodaan ei-kassavirta, joka vähentää raportoitua nettotuloa. Kun omavaraisuusmenetelmä lisää EPS-suhteen nimittäjää lisäämällä osakkeita, pro forma - menot pienentävät EPS: n määräämää. (Voit nähdä, kuinka kustannukset eivät ole kaksinkertaisia, kuten jotkut ovat ehdottaneet: laimennetulla EPS: llä on vanhat optio-apurahat, kun taas pro forma - kulutukseen sisältyy uusia apurahoja.) Tarkastellaan kahta johtamismallia, Black-Scholes ja binomium, tämän kahden seuraavan erän mutta niiden vaikutus on tavallisesti tuottaa käypään arvoon arvion kustannuksista, jotka ovat missään välillä 20-50 osakekurssia. Vaikka ehdotettu kirjanpitosääntö, joka vaatii kuluja, on hyvin yksityiskohtainen, otsikko on käypä arvo avustuspäivänä. Tämä tarkoittaa sitä, että FASB haluaa vaatia yrityksiä arvioimaan optioiden käypä arvo avustuksen myöntämishetkellä ja kirjata kyseiset kulut tuloslaskelmaan. Harkitse allaolevaa kuvaa samalla hypoteettisella yhtiöllä, jota tarkastelimme edellä: (1) Laimennettu EPS perustuu jakamaan 290 000: n oikaistun nettotuloksen 103,900 osakkeen laimennettuun osakekantaan. Pro forma - tilassa laimennettu osakekanta voi kuitenkin olla erilainen. Katso alla oleva tekninen huomautuksemme. Ensinnäkin voimme nähdä, että meillä on edelleen yhteisiä osakkeita ja laimennettuja osakkeita, joissa laimennetut osakkeet jäljittelevät aiemmin myönnettyjen optioiden käyttöä. Toiseksi, oletamme lisäksi, että kuluvalle vuodelle on myönnetty 5 000 vaihtoehtoa. Oletetaan, että mallimme arvioi, että ne ovat 40: n 20: n osakekurssin arvoa tai 8 optiota kohden. Kokonaiskustannukset ovat siis 40 000. Kolmanneksi, koska vaihtoehdomme tapahtuvat kallioravintona neljän vuoden aikana, hyvitämme kulut seuraavien neljän vuoden aikana. Tämä on kirjanpidon periaatteen mukainen toimintaperiaate: ajatus on, että työntekijämme tarjoaa palveluita oikeuden syntymisajalle, joten kustannukset voidaan jakaa tuona ajanjaksona. (Vaikka emme ole havainneet sitä, yrityksillä on mahdollisuus vähentää kustannuksia ennakoimalla etuuteen menetyksiä työntekijöiden irtisanomisista johtuen. Esimerkiksi yritys voi ennustaa, että 20 myönnetystä optiosta menetetään ja vähentää kuluja vastaavasti.) Nykyinen vuosittainen optio-avustuksen kustannus on 10 000, 40 000: n ensimmäisestä 25: stä kulusta. Sovitettu nettotulos on siis 290 000. Jaamme tämän osaksi molempia osakkeita ja laimennettuja osakkeita tuottaaksemme toisen joukon pro forma EPS-numeroita. Nämä on esitettävä alaviitteessä, ja ne edellyttävät todennäköisesti tunnustamista (tuloslaskelman rungossa) 15.12.2004 jälkeen alkavilla verovuosilla. Lopullinen tekninen huomautus rohkealle On tekninen, joka ansaitsee mainita: Käytimme samaa laimennettua osakekantaa laimennetuille EPS-laskelmille (raportoitu laimennettu EPS ja pro forma laimennettu EPS). Teknisesti pro forma laimennetun ESP: n (edellä olevan tilinpäätöksen iv kohta) osakepohjaa kasvatetaan edelleen sellaisten osakkeiden lukumäärän mukaan, jotka voidaan hankkia jaksottamattomien korvauskulujen (eli liikevoiton ja veroetu). Siksi ensimmäisenä vuonna, koska vain 10 000 40 000 optiokulusta on veloitettu, muut 30 000 hypoteettisesti voisivat hankkia vielä 1 500 osaketta (30 000 20). Tämä - ensimmäisen vuoden aikana - tuottaa laimennettuja osakkeita 105 400 ja laimennettu EPS 2,75. Mutta neljäs vuosi, kun kaikki muut ovat samanarvoisia, edellä oleva 2.79 olisi oikea, koska olisimme jo päättäneet 40 000: n kuluttua. Muista, että tämä koskee vain pro forma laimennettua EPS: ää, jossa olemme laskentavaihtoehtoja numerossa. Päätelmä Laajentumisvaihtoehdot ovat vain parhaita pyrkimyksiä arvioida optiokustannuksia. Edustajat ovat oikeassa sanoa, että vaihtoehdot ovat kustannuksia, ja laskea jotain on parempi kuin laskea mitään. Mutta he eivät voi vaatia, että kustannusarviot ovat tarkkoja. Harkitse yhtiömme yllä. Entä jos varastosta koittaisi ensi vuonna 6 ja jäi siellä Sitten vaihtoehdot olisivat täysin arvottomia, ja kustannusarviomme osoittautuisivat huomattavasti liioitelluiksi, kun EPS-arvo olisi aliarvioitu. Sitä vastoin jos varastot olisivat odotettua parempia, EPS-numeromme olisivat liioitelluiksi, koska kustannuksemme osoittautuivat vähäisiksi. Osakepalkkion laskenta (liikkeeseenlaskettu 1095) Tässä lausumassa vahvistetaan osakepohjaisten työsuhde-etuuksien kirjanpidon ja raportoinnin standardit suunnitelmia. Nämä suunnitelmat sisältävät kaikki järjestelyt, joilla työntekijät saavat osakeomistuksia tai muita työnantajan tai työnantajan oman pääoman ehtoisia instrumentteja, jotka aiheuttavat velkoja työntekijöille työnantajien osakekurssin perusteella. Esimerkkejä ovat osakekauppasuunnitelmat, optio-oikeudet, rajoitetut osakkeet ja osakkeiden arvostusoikeudet. Tämä lausuma koskee myös liiketoimia, joissa yhteisö antaa oman pääoman ehtoisia instrumenttejaan hankkimaan tavaroita tai palveluita. Nämä liiketoimet on kirjattava saadun vastikkeen käypään arvoon tai liikkeeseen laskettujen oman pääoman ehtoisten instrumenttien käypään arvoon sen mukaan, kumpi niistä on luotettavasti mitattavissa. Työntekijöiden osakepalkkioiden palkitseminen Tässä tilinpäätöksessä määritellään työntekijän optio-oikeuksien tai vastaavien oman pääoman ehtoisten instrumenttien käypä arvoon perustuva laskentamenetelmä ja kannustetaan kaikkia yhteisöitä hyväksymään tämän kirjanpitotavan laskentamenetelmän kaikkiin työntekijöiden korvausjärjestelyihin. Kuitenkin se myös sallii yksikön jatkaa näiden suunnitelmien korvauskustannusten mittaamista käyttämällä APB: n lausunnon nro 25, kirjanpidollista työntekijälle annettua osakepalkkiojärjestelmää koskevaa sisäistä arvoa koskevaa laskentamenetelmää. Käypä arvoon perustuva menetelmä on parempi kuin lausunnon 25 menetelmää, jolla perustellaan tilinpäätöksen laatimisperiaatteen muuttamista APB: n lausunnon nro 20 kirjanpitomuutoksissa. Yksiköt, jotka haluavat säilyttää tilinpäätöksen lausunnossa 25, on esitettävä pro forma - tiedot nettotuloksesta ja, mikäli esitetään, osakekohtainen tulos ikään kuin tässä tilinpäätöksessä määriteltyä käypää arvoa laskennallista laskentamenetelmää olisi sovellettu. Käypään arvoon perustuvan menetelmän mukaisesti korvauskustannukset arvostetaan myöntämispäivänä palkkion arvon perusteella ja ne kirjataan palvelukauden aikana, mikä on tavallisesti oikeuden syntymisajankohta. Hyödykeperusteisen menetelmän mukaan korvauskustannus on osakekohtaisen markkinahinnan ylijäämä myöntämispäivänä tai muussa mittauspäivänä kuin työntekijän on maksettava osuuden hankkimiseksi. Suurin osa kiinteistä optio-ohjelmista - yleisimmistä osakekorvaussuunnitelmista - ei ole luontainen arvo myöntämispäivänä, ja lausunnossa 25 ei ole tunnustettu korvauskustannuksia. Korvausmenot kirjataan muuntyyppisiin osakepohjaisiin palkitsemisjärjestelyihin lausunnon 25 mukaan, mukaan lukien suunnitelmat, joilla on vaihtelevia, tavallisesti suorituskykyisiä ominaisuuksia. Osakepalkkioihin liittyvät palkkioerot Palkkiot, jotka on maksettava liikkeeseen laskemalla oman pääoman ehtoiset instrumentit Optio-oikeuksien käypä arvo määritetään optio-hinnoittelumallilla, jossa otetaan huomioon osakepalkkio myöntämispäivänä, toteutushinta, optio-ohjelman odotettu kesto, volatiliteetti kohde-etuutena olevan osakekannan ja siihen odotettujen osinkojen sekä riskittömän koron optiolainan odotettavissa olevan elinaikanaan. Julkisyhteisöillä on oikeus sulkea pois volatiliteettitekijä arvioitaessa optio-oikeuksiensa arvoa, mikä johtaa vähimmäisarvon mittaamiseen. Myöntämispäivänä arvioitua optio-oikeutta ei ole oikaistu myöhemmin kohde-etuuden hinnan tai sen volatiliteetin, optio-ohjelman, osinkojen tai riskittömän koron muutosten vuoksi. Työntekijälle myönnettyä ei-hallussapidosta (tavallisesti viitataan rajoitetuksi kannaksi) käypään arvoon arvostetaan osakkeen markkinahinta rajoittamattomalla osakekannalla myöntämispäivänä, ellei ole rajoituksia, kun työntekijällä on Oikeutta siihen, jolloin arvioidaan kyseisten rajoitusten huomioon ottaminen käypään arvoon. Työntekijöiden osakehankintasuunnitelmat Työntekijöiden osakehankintasuunnitelma, jonka mukaan työntekijät voivat ostaa osakkeita alennuksella markkinahintaan, ei ole korvaavaa, jos se täyttää kolme edellytystä: a) alennus on suhteellisen pieni (5 prosenttia tai vähemmän täyttää tämän ehdon automaattisesti, vaikka joissakin tapauksissa suurempi alennus voi olla perusteltavissa myös ei-kompensoivana), b) olennaisesti kaikki kokopäiväiset työntekijät voivat osallistua tasapuolisesti, ja c) suunnitelmaan ei sisälly mitään vaihtoehtoisia ominaisuuksia, kuten työntekijän mahdollisuuden ostaa varastoa Kiinteä alennus vähäisemmästä markkinahinnasta myöntämispäivänä tai ostopäivänä. Osakepalkkioista maksettavat palkinnot, jotka vaaditaan maksettavaksi käteisenä Jotkut osakepohjaisista palkkioista vaativat työnantajan maksamaan työntekijän joko vaadittaessa tai tiettynä päivänä palkan määrän, joka määräytyy työnantajan osakkeen hinnan noususta tietystä tasosta. Yhteisön on mitattava kyseisestä palkitsemisesta aiheutuvat kustannukset osakkeiden hinnan muutosten määrässä ajankohtina, jolloin muutokset tapahtuvat. Tämä lausuma edellyttää, että työnantajan tilinpäätöksessä on tietyt tiedot osakepohjaisista työsuhdejärjestelyistä riippumatta siitä, mihin tapaan heillä on tilinpäätös. Pro forma - määrät, jotka työnantajan on julkistettava, ja jotka jatkavat lausunnon 25 kirjanpitomääräysten soveltamista, heijastavat mahdollisten nettomääräisten korvauskustannusten ja niihin liittyvien kustannusten välistä erotusta, joka on määritetty tässä määritellyssä käypään arvoon perustuvassa menetelmässä. Tilinpäätös, mukaan lukien mahdolliset verovaikutukset, jotka olisi kirjattu tuloslaskelmaan, jos käypään arvoon perustuva menetelmä on käytetty. Tarvittavat pro forma - määrät eivät kuvasta muita raportoitavien nettotulojen oikaisuja tai, jos niitä esitetään, osakekohtainen tulos. Voimassa oleva päivämäärä ja siirtyminen Tämän tilinpäätöksen kirjanpitovaatimukset ovat voimassa liiketoimista, jotka on tehty 15.12.1995 alkavilla tilikausilla, mutta ne voidaan hyväksyä liikkeeseenlaskun yhteydessä. Tämän tilinpäätöksen julkistamisvaatimukset ovat voimassa 15.12.1995 jälkeen alkavien tilikausien tilinpäätöksessä tai aiemmalle tilikaudelle, jolle tämä lausuma on alun perin hyväksytty korvauskulujen kirjaamiseksi. Pro forma - tiedot, joita vaaditaan yksiköille, jotka haluavat jatkossakin arvioida korvauskustannuksia lausunnossa 25, on sisällytettävä kaikkien 15.12.1994 jälkeen alkavien verovuosien myöntämien palkkioiden vaikutukset. Pro forma - tiedotukset joulukuun lopusta alkaneen ensimmäisen tilivuoden aikana myönnetyistä palkinnoista 15, 1994, ei tarvitse sisällyttää kyseisen tilikauden tilinpäätökseen, vaan ne olisi esitettävä myöhemmin, kun kyseisen tilikauden tilinpäätös esitetään vertailutarkoituksessa tilinpäätökseen myöhempää tilikautta varten. Viitekirjan viimeinen aika: optio-oikeudet ovat kuluja Aika on päättynyt keskustelemaan optio-oikeuksien kirjanpidosta, kiistely on ollut liian kauan. Itse asiassa sääntöjä, jotka koskevat johdon optio-oikeuksien raportointia, ovat peräisin vuodelta 1972, jolloin tilinpäätöksen laatimisperiaatetta käsittelevä lautakunta (FASB) on laatinut tilinpäätöksen laadintaperiaatteet. Sääntö määritteli, päivämäärä olisi mitattava niiden sisäisellä arvolla erotuksen nykyisen käypän markkina-arvon ja optioiden toteutushinnan välillä. Tämän menetelmän mukaan optioille ei kohdisteta kustannuksia, kun niiden toteutushinta määritettiin nykyisellä markkinahinnalla. Säännön perusajatus oli melko yksinkertainen: Koska rahana ei ole käteistä avustuksen myöntämisen yhteydessä, optio-oikeuksien antaminen ei ole taloudellisesti merkittävää liiketointa. Sitä mitä monet ajattelivat tuolloin. Lisäksi vuonna 1972 oli vähän teoriaa tai käytäntöä opastaa yrityksiä määrittämään tällaisten ra - joittamattomien rahoitusinstrumenttien arvo. APB 25 oli vanhentunut vuoden kuluessa. Black-Scholes - mallin julkaisu 1973 loi valtavaa kasvua julkisen kaupankäynnin kohteena oleville vaihtoehdoille, joka oli vahvistunut avaamalla myös Chicago Board Options Exchangein avaus vuonna 1973. Ei ollut varmasti sattumaa, että kaupankäynnin kohteena olevien optiomarkkinoiden kasvu heijastui yhä useammin optio-avustusten käytöllä johdon ja työntekijöiden korvauksissa. Työntekijöiden omistusosuuskeskus arvioi, että vuonna 2000 lähes 10 miljoonaa työntekijää sai optio-oikeuksia vuonna 2000 vähemmän kuin miljoona. 1990-luvulla kävi selväksi sekä teorian että käytännön mukaan, että minkä tahansa vaihtoehdon arvo oli paljon suurempi kuin APB: n määrittelemä sisäinen arvo 25. FASB aloitti vuoden 1984 optio-oikeuksien kirjanpidon uudelleen tarkastelun ja yli kymmenen vuoden kiihtyneiden kiistojen jälkeen antoi lopulta SFAS 123: n lokakuussa 1995. Se suositteli, että se ei velvoittaisi yrityksiä raportoimaan myönnettyjen optioiden kustannuksia ja määrittämään niiden kohtuullisen markkina-arvon Käyttäen hinnoittelumalleja. Uusi standardi oli kompromissi, mikä heijasti elinkeinonharjoittajien ja poliitikkojen voimakasta lobbausta pakollista raportointia vastaan. He väittivät, että toimeenpano-osakeoptiot olivat yksi Amerikan poikkeuksellisista taloudellisista renesseista, minkä vuoksi yritykset yrittää muuttaa tilinpäätössääntöjä olivat Amerikan hyökkäys, joka oli erittäin onnistunut malli uusien yritysten perustamiselle. Useimmat yritykset ovat väistämättä jättäneet huomiotta suosituksen, jonka mukaan he vastustivat niin voimakkaasti ja jatkoivat vain opintorahojen myöntämispäivän, tyypillisesti nollan, ominaisarvoa. Tämän jälkeen ylimääräinen osakekurssi nousi optiokustannusten arvostelijoille, jotka näyttävät pörssirahoituksilta. Mutta kaatumisen jälkeen keskustelu on palannut kostoksi. Erityisesti yritysten kirjanpidollisten skandaalien määrä on paljastanut, kuinka epätodellinen kuva taloudesta, jonka monet yritykset ovat maalaamassa tilinpäätöksessään. Yhä useammat sijoittajat ja sääntelyviranomaiset ovat tunnustaneet, että optioihin perustuva korvaus on merkittävä vääristävä tekijä. Jos AOL Time Warner esimerkiksi vuonna 2001 ilmoitti SFAS 123: n suosittamasta henkilöstön optio-oikeudesta, se olisi osoittanut noin 1,7 miljardin euron liiketappion sijasta 700 miljoonan liiketuloksen todellisuudessa. Uskomme, että korvausvaihtoehtojen tapaus on ylivoimainen, ja seuraavilla sivuilla tarkastelemme ja hylkäämme niitä päävastuita, jotka ovat jatkossakin vastustajia. Osoitamme, että päinvastoin kuin näiden asiantuntijoiden argumentit, optio-oikeuksilla on todellista kassavirtavaikutusta, joka on raportoitava, että on käytettävissä tapoja, joilla nämä vaikutukset ovat kvantitatiivisia, että alaviitteiden ilmoittaminen ei ole hyväksyttävä korvaaja raportoitavaksi liiketoimesta tuloihin tilinpäätöksessä ja taseessa, ja että optiokustannusten täysimääräinen tunnustaminen ei saa hajauttaa yrittäjäyritysten kannustimia. Sitten keskustelemme siitä, miten yritykset voisivat ilmoittaa vaihtoehtojen kustannuksista tuloslaskelmissaan ja taseissaan. Epäonnistuminen 1: Optio-oikeudet eivät edusta todellista kulua Kirjanpidon periaatteena on, että tilinpäätöksessä olisi pidettävä kirjaa taloudellisesti merkittävistä liiketoimista. Kukaan ei epäile, että kaupankäynnin kohteena olevat vaihtoehdot täyttävät tämän kriteerin, joka maksaa miljardeja dollareita, ostetaan ja myydään joka päivä joko pörssiin tai pörsseihin. Monien ihmisten tapauksessa yritysoptioavustukset ovat kuitenkin erilainen tarina. Nämä liiketoimet eivät ole taloudellisesti merkittäviä, argumentti menee, koska käteisvaroja ei vaihdeta. Kuten entinen American Expressin toimitusjohtaja Harvey Golub laittoi Wall Street Journalin 8. elokuuta 2002, optio-ohjelmat eivät ole koskaan kustannuksia yritykselle, joten niitä ei pitäisi koskaan kirjata tuloslaskelmaan. Tämä asenne uhkaa monin tavoin taloudellista logiikkaa, puhumattakaan tervettä järkeä. Aloittamiseksi arvonsiirrot eivät edellytä rahojen siirtoja. Vaikka tapahtuma, jossa käteisvakuus tai maksu on riittävä tuottamaan tallennettavia tapahtumia, ei ole välttämätöntä. Tapahtumat, kuten omaisuuden varojen vaihtaminen, vuokrasopimuksen allekirjoitus, tulevien eläkkeiden tai loma-etuuksien tarjoaminen nykyaikaiseen työsuhteeseen tai luottotodistusten hankkiminen, kaikki laukaisevat kirjanpidon liiketoimet, koska ne edellyttävät arvonlisäveronsiirtoja. tapahtuma tapahtuu. Vaikka käteisvaroja ei vaihdettaisi, työntekijöille annettavien optio-oikeuksien antamisesta syntyisi uhraus käteisvaroista, tilaisuuskustannukset, jotka on otettava huomioon. Jos yritys antaisi työntekijöille varoja optioita lukuun ottamatta, jokainen olisi samaa mieltä siitä, että kyseinen liiketoimi maksaisi yrityksestä, mikä se olisi muutoin saanut, jos se olisi myynyt osakkeet nykyisellä markkinahinnalla sijoittajille. Optio-oikeudet ovat täsmälleen samat. Kun yritys myöntää työntekijöille vaihtoehtoja, se luopuu mahdollisuudesta saada rahoja vakuutuksenottajilta, jotka voisivat ottaa nämä samat vaihtoehdot ja myydä ne kilpailevien vaihtoehtoisten markkinoiden sijoittajille. Warren Buffett teki tämän asian graafisesti 9. huhtikuuta 2002 Washington Post - sarakkeessa, kun hän totesi: Berkshire Hathaway tulee mielellään vastaan ​​vaihtoehtoja rahojen sijasta monille tavaroille ja palveluille, joita myymme yritysmaailmassa. Optio-oikeuksien antaminen työntekijöille sen sijaan, että he myyvät niitä tavarantoimittajille tai sijoittajille vakuutuksenottajien kautta, merkitsee todellisia tappioita yritykselle. On tietenkin järkevämpää väittää, että käteisvaroja, jotka annetaan optio-oikeuksien antamisesta työntekijöille sen sijaan, että ne myydään sijoittajille, korvataan rahalla, jonka yhtiö säästää maksamalla työntekijöilleen vähemmän rahaa. Kahden arvostetuimman taloustieteilijän Burton G. Malkiel ja William J. Baumol totesivat Wall Street Journalin 4. huhtikuuta 2002 artikkelissa: Uusi yrittäjäyritys ei ehkä pysty tarjoamaan käteiskorvausta, joka tarvitaan houkuttelemaan erinomaisia ​​työntekijöitä. Sen sijaan se voi tarjota optio-oikeuksia. Mutta Malkiel ja Baumol eivät valitettavasti noudata huomautustaan ​​loogiseen lopputulokseen. Jos optio-oikeuksien kustannukset eivät sisälly yleisesti nettotulojen määrittämiseen, optioita myöntävät yhtiöt alittavat korvauskustannukset, ja niiden kannattavuus, tuottavuus ja pääoman tuotto - toimet eivät ole verrattavissa taloudellisesti Jotka ovat vain strukturoineet korvausjärjestelmänsä eri tavalla. Seuraava hypoteettinen kuva osoittaa, miten tämä voi tapahtua. Kuvittele kaksi yritystä, KapCorp ja MerBod, jotka kilpailevat täsmälleen samassa liiketoiminnassa. Nämä kaksi poikkeavat vain työntekijöiden palkkausjärjes - telmän rakenteesta. KapCorp maksaa työntekijöilleen yhteensä 400 000 korvausta vuoden aikana rahana. Vuoden alussa se myös merkitsee pääomamarkkinoilla 100 000 vaihtoehdon merkitsemisen kautta, jota ei voida käyttää yhden vuoden ajan, ja se edellyttää, että sen työntekijät käyttävät 25: tä korvaustaan ​​uusista vaihtoehdoista. KapCorpin nettorahavirta on 300 000 (400 000 korvauksen kustannuksella, joka on alle 100 000 optioiden myynnistä). MerBods-lähestymistapa on vain hieman erilainen. Se maksaa työntekijöilleen 300 000 käteistä ja antaa heille suoraan 100 000 vaihtoehdon vuoden alussa (samalla yhden vuoden harjoituksen rajoituksella). Taloudellisesti nämä kaksi asemaa ovat samat. Jokainen yritys on maksanut yhteensä 400 000 korvausta, joista kukin on antanut 100 000 vaihtoehdon, ja jokaiselle nettokassan ulosvirtauksen määrä on 300 000, kun vaihtoehtojen myöntämisestä saadut rahavarat vähennetään korvaukseen käytetystä rahasta. Molempien yhtiöiden työntekijät ovat vuoden aikana 100 000 optiota samalla tuottamalla samat motivaatiot, kannustimet ja säilytysvaikutukset. Kuinka laillista on tilinpäätösstandardi, jonka avulla kaksi taloudellisesti identtistä liiketointa tuottavat radikaalisti erilaiset luvut Valmistaessaan vuoden lopussa lausuntonsa, KapCorp kirjaa 400 000 kruunun kustannukset ja näyttää taseeseensa 100 000 optio-oikeutta osakepääomassa. Jos työntekijöille annettavien optio-oikeuksien kustannuksia ei kirjata kuluksi, MerBod kirjaa kuitenkin vain 300 000 kruunun korvauskulut ja ei osoita taseeseensa annettuja optioita. Olettaen muilta osin samanlaisia ​​tuloja ja kustannuksia, näyttää siltä, ​​että MerBodsin tulos oli 100 000 suurempi kuin KapCorps. MerBod näyttää myös olevan pienempi osakepohja kuin KapCorp, vaikka osakkeiden määrän kasvu lopulta on sama molemmille yrityksille, jos kaikki vaihtoehdot toteutetaan. Alhaisemman kompensaatiokulun ja alhaisemman osakepääoman vuoksi MerBodsin suorituskyky useimmilla analyyttisillä toimenpiteillä näyttää olevan huomattavasti parempi kuin KapCorps. Tämä vääristyminen toistuu joka vuosi joka tapauksessa, että nämä yritykset valitsevat eri korvausmuodot. Kuinka laillista on tilinpäätösstandardi, joka sallii kaksi taloudellisesti identtistä liiketointa tuottaa radikaalisti eri numeroita Fallacy 2: Työntekijän optio-oikeuksien kustannuksia ei voida arvioida Jotkut optiokustannusten vastustajat puolustavat asemansa käytännöllisillä, ei käsitteellisillä syillä. Optio-hinnoittelumallit saattavat toimia, he sanovat, ohjeena julkisen kaupankäynnin kohteena olevien optioiden arvostamisesta. Mutta he eivät pysty ottamaan vastaan ​​työntekijöiden optio-oikeuksia, jotka ovat yksityisten sopimuksia yrityksen ja työntekijän välillä epälikvideistä välineistä, joita ei voi myydä, vaihtaa, pantata vakuudeksi tai suojata. On totta, että yleensä likviditeetin puute vähentää arvoa haltijalle. Mutta haltijoiden likviditeettihäviö ei vaikuta siihen, millaista se maksaa liikkeeseenlaskijan luo instrumentti, ellei liikkeeseenlaskija jotenkin hyötyä likviditeetin puutteesta. Ja optio-oikeuksien osalta likvidien markkinoiden puuttuminen vaikuttaa vähäisessä määrin haltijan arvoon. Option-hinnoittelumallien suuri kauneus on se, että ne perustuvat taustalla olevan osakekannan ominaispiirteisiin. Siksi juuri ne ovat vaikuttaneet optiomarkkinoiden poikkeukselliseen kasvuun viimeisten 30 vuoden aikana. Option Black-Scholes-hinta on arvo, joka on osakekannan ja käteisvaraston arvo, jota hallitaan dynaamisesti kopioimalla tuet tähän vaihtoehtoon. Täysin nestemäisen kannan, muuten rajoittamaton sijoittaja voisi täysin suojautua option riski ja purkaa sen arvo myymällä lyhyt replikating salkun varastossa ja käteisellä. Tällöin likviditeetin alennus option arvoon olisi minimaalinen. Ja tämä pätee, vaikka vaihtoa ei olisi kaupankäynnin markkinoilla. Näin ollen optio-oikeuksien markkinoiden likviditeetti tai puuttuminen ei sinänsä johda haltijan optio-etuuksien alennukseen. Investointipankit, liikepankit ja vakuutusyhtiöt ovat nyt ylittäneet perustavansa 30-vuotisen Black-Scholes - mallin, joka kehittää lähestymistapoja erilaisten vaihtoehtojen hinnoitteluun: vakioihin. Eksoottiset. Vaihtoehtoja vaihdetaan välittäjien välityksellä, tiskiltä ja pörsseiltä. Valuutanvaihteluihin liittyvät valinnat. Monimutkaisiin arvopapereihin, kuten vaihtovelkakirjalainaan, edullisiin osakkeisiin tai veloitettaviin velkakirjoihin upotetut optiot, kuten ennakkomaksuja tai korko - korkkeja ja lattioita. Koko ala-ala on kehittänyt auttamaan yksittäisiä henkilöitä, yrityksiä ja rahamarkkinajohtajia ostamaan ja myymään näitä monimutkaisia ​​arvopapereita. Nykyinen finanssiteknologia varmasti sallii yritysten sisällyttää kaikki työntekijöiden optio-oikeuksien ominaisuudet hinnoittelumalliin. Muutama sijoituspankki jopa laskee hintansa avainhenkilöille, jotka haluavat suojaa tai myydä optio-oikeuksiaan ennen oikeuden syntymistä, jos heidän yritysoptio-ohjelmansa sallii sen. Tietenkin kaavapohjaiset tai vakuutuksenottajat arvioivat työntekijöiden optio-oikeuksien kustannukset ovat vähemmän täsmällisiä kuin käteisvoitot tai osakepalkkiot. Mutta tilinpäätöksen olisi pyrittävä olemaan oikein vastaamaan taloudellista todellisuutta pikemminkin kuin tarkalleen väärin. Johtajat ovat rutiininomaisesti riippuvaisia ​​tärkeistä kustannuseristä, kuten tehdas - ja laitehyödykkeiden poistoista ja vastuusitoumuksista, kuten tulevaisuuden ympäristösuorituksista ja tuotevastuuvastuista ja muista riita-asioista. Työntekijöiden eläkkeiden ja muiden eläke-etuuksien kustannuksia laskettaessa esimerkiksi johtajat käyttävät vakuutusmatemaattisia arvioita tulevista korkotasoista, työntekijöiden säilyttämisestä, työntekijöiden eläkkeelle siirtymisestä, työntekijöiden ja heidän aviopuolisonsa pitkäaikaisuudesta sekä tulevien lääketieteellisten kustannusten noususta. Hinnoittelumallit ja laaja kokemus antavat mahdollisuuden arvioida jonkin tietyn ajanjakson aikana liikkeeseen laskettujen optio-oikeuksien kustannukset täsmällisesti tai vertailukelpoisiksi tai moninkertaisiksi näistä muista eristä, jotka näkyvät jo yhtiöiden tuloslaskelmissa ja taseissa. Kaikki Black-Scholesin ja muiden optioiden arvostusmallien vastalauseet eivät perustu vaikeuksiin arvioidessaan myönnettyjen optioiden kustannuksia. Esimerkiksi John DeLong, June 2002 Competitive Enterprise Institute - paperilla nimeltä The Stock Options Controversy and the New Economy, väitti, että vaikka arvo laskettaisiin mallin mukaan, laskenta edellyttäisi oikaisua työntekijän arvon huomioon ottamiseksi. Hän on vain puoli oikein. Maksamalla työntekijöitä omalla varastossaan tai optioillaan yhtiö pakottaa heidät pitämään erittäin monimutkaisia ​​rahoitussalkkuja, mikä on edelleen riski, johon myös työntekijöiden oman inhimillisen pääoman sijoittaminen yhtiöön. Koska lähes kaikki yksilöt ovat riskialttiita, voimme odottaa työntekijöiden sijoittavan huomattavasti vähemmän arvoa optio-oikeuksille kuin muut sijoittajat, jotka ovat paremmin hajautettuja. Estimates of the magnitude of this employee risk discountor deadweight cost, as it is sometimes calledrange from 20 to 50, depending on the volatility of the underlying stock and the degree of diversification of the employees portfolio. The existence of this deadweight cost is sometimes used to justify the apparently huge scale of option-based remuneration handed out to top executives. A company seeking, for instance, to reward its CEO with 1 million in options that are worth 1,000 each in the market may (perhaps perversely) reason that it should issue 2,000 rather than 1,000 options because, from the CEOs perspective, the options are worth only 500 each. (We would point out that this reasoning validates our earlier point that options are a substitute for cash.) But while it might arguably be reasonable to take deadweight cost into account when deciding how much equity-based compensation (such as options) to include in an executives pay packet, it is certainly not reasonable to let dead-weight cost influence the way companies record the costs of the packets. Financial statements reflect the economic perspective of the company, not the entities (including employees) with which it transacts. When a company sells a product to a customer, for example, it does not have to verify what the product is worth to that individual. It counts the expected cash payment in the transaction as its revenue. Similarly, when the company purchases a product or service from a supplier, it does not examine whether the price paid was greater or less than the suppliers cost or what the supplier could have received had it sold the product or service elsewhere. The company records the purchase price as the cash or cash equivalent it sacrificed to acquire the good or service. Suppose a clothing manufacturer were to build a fitness center for its employees. The company would not do so to compete with fitness clubs. It would build the center to generate higher revenues from increased productivity and creativity of healthier, happier employees and to reduce costs arising from employee turnover and illness. The cost to the company is clearly the cost of building and maintaining the facility, not the value that the individual employees might place on it. The cost of the fitness center is recorded as a periodic expense, loosely matched to the expected revenue increase and reductions in employee-related costs. The only reasonable justification we have seen for costing executive options below their market value stems from the observation that many options are forfeited when employees leave, or are exercised too early because of employees risk aversion. In these cases, existing shareholders equity is diluted less than it would otherwise be, or not at all, consequently reducing the companys compensation cost. While we agree with the basic logic of this argument, the impact of forfeiture and early exercise on theoretical values may be grossly exaggerated. (See The Real Impact of Forfeiture and Early Exercise at the end of this article.) The Real Impact of Forfeiture and Early Exercise Unlike cash salary, stock options cannot be transferred from the individual granted them to anyone else. Nontransferability has two effects that combine to make employee options less valuable than conventional options traded in the market. First, employees forfeit their options if they leave the company before the options have vested. Second, employees tend to reduce their risk by exercising vested stock options much earlier than a well-diversified investor would, thereby reducing the potential for a much higher payoff had they held the options to maturity. Employees with vested options that are in the money will also exercise them when they quit, since most companies require employees to use or lose their options upon departure. In both cases, the economic impact on the company of issuing the options is reduced, since the value and relative size of existing shareholders stakes are diluted less than they could have been, or not at all. Recognizing the increasing probability that companies will be required to expense stock options, some opponents are fighting a rearguard action by trying to persuade standard setters to significantly reduce the reported cost of those options, discounting their value from that measured by financial models to reflect the strong likelihood of forfeiture and early exercise. Current proposals put forth by these people to FASB and IASB would allow companies to estimate the percentage of options forfeited during the vesting period and reduce the cost of option grants by this amount. Also, rather than use the expiration date for the option life in an option-pricing model, the proposals seek to allow companies to use an expected life for the option to reflect the likelihood of early exercise. Using an expected life (which companies may estimate at close to the vesting period, say, four years) instead of the contractual period of, say, ten years, would significantly reduce the estimated cost of the option. Some adjustment should be made for forfeiture and early exercise. But the proposed method significantly overstates the cost reduction since it neglects the circumstances under which options are most likely to be forfeited or exercised early. When these circumstances are taken into account, the reduction in employee option costs is likely to be much smaller. First, consider forfeiture. Using a flat percentage for forfeitures based on historical or prospective employee turnover is valid only if forfeiture is a random event, like a lottery, independent of the stock price. In reality, however, the likelihood of forfeiture is negatively related to the value of the options forfeited and, hence, to the stock price itself. People are more likely to leave a company and forfeit options when the stock price has declined and the options are worth little. But if the firm has done well and the stock price has increased significantly since grant date, the options will have become much more valuable, and employees will be much less likely to leave. If employee turnover and forfeiture are more likely when the options are least valuable, then little of the options total cost at grant date is reduced because of the probability of forfeiture. The argument for early exercise is similar. It also depends on the future stock price. Employees will tend to exercise early if most of their wealth is bound up in the company, they need to diversify, and they have no other way to reduce their risk exposure to the companys stock price. Senior executives, however, with the largest option holdings, are unlikely to exercise early and destroy option value when the stock price has risen substantially. Often they own unrestricted stock, which they can sell as a more efficient means to reduce their risk exposure. Or they have enough at stake to contract with an investment bank to hedge their option positions without exercising prematurely. As with the forfeiture feature, the calculation of an expected option life without regard to the magnitude of the holdings of employees who exercise early, or to their ability to hedge their risk through other means, would significantly underestimate the cost of options granted. Option-pricing models can be modified to incorporate the influence of stock prices and the magnitude of employees option and stock holdings on the probabilities of forfeiture and early exercise. (See, for example, Mark Rubinsteins Fall 1995 article in the Journal of Derivatives . On the Accounting Valuation of Employee Stock Options.) The actual magnitude of these adjustments needs to be based on specific company data, such as stock price appreciation and distribution of option grants among employees. The adjustments, properly assessed, could turn out to be significantly smaller than the proposed calculations (apparently endorsed by FASB and IASB) would produce. Indeed, for some companies, a calculation that ignores forfeiture and early exercise altogether could come closer to the true cost of options than one that entirely ignores the factors that influence employees forfeiture and early exercise decisions. Fallacy 3: Stock Option Costs Are Already Adequately Disclosed Another argument in defense of the existing approach is that companies already disclose information about the cost of option grants in the footnotes to the financial statements. Investors and analysts who wish to adjust income statements for the cost of options, therefore, have the necessary data readily available. We find that argument hard to swallow. As we have pointed out, it is a fundamental principle of accounting that the income statement and balance sheet should portray a companys underlying economics. Relegating an item of such major economic significance as employee option grants to the footnotes would systematically distort those reports. But even if we were to accept the principle that footnote disclosure is sufficient, in reality we would find it a poor substitute for recognizing the expense directly on the primary statements. For a start, investment analysts, lawyers, and regulators now use electronic databases to calculate profitability ratios based on the numbers in companies audited income statements and balance sheets. An analyst following an individual company, or even a small group of companies, could make adjustments for information disclosed in footnotes. But that would be difficult and costly to do for a large group of companies that had put different sorts of data in various nonstandard formats into footnotes. Clearly, it is much easier to compare companies on a level playing field, where all compensation expenses have been incorporated into the income numbers. Whats more, numbers divulged in footnotes can be less reliable than those disclosed in the primary financial statements. For one thing, executives and auditors typically review supplementary footnotes last and devote less time to them than they do to the numbers in the primary statements. As just one example, the footnote in eBays FY 2000 annual report reveals a weighted average grant-date fair value of options granted during 1999 of 105.03 for a year in which the weighted average exercise price of shares granted was 64.59. Just how the value of options granted can be 63 more than the value of the underlying stock is not obvious. In FY 2000, the same effect was reported: a fair value of options granted of 103.79 with an average exercise price of 62.69. Apparently, this error was finally detected, since the FY 2001 report retroactively adjusted the 1999 and 2000 average grant-date fair values to 40.45 and 41.40, respectively. We believe executives and auditors will exert greater diligence and care in obtaining reliable estimates of the cost of stock options if these figures are included in companies income statements than they currently do for footnote disclosure. Our colleague William Sahlman in his December 2002 HBR article, Expensing Options Solves Nothing, has expressed concern that the wealth of useful information contained in the footnotes about the stock options granted would be lost if options were expensed. But surely recognizing the cost of options in the income statement does not preclude continuing to provide a footnote that explains the underlying distribution of grants and the methodology and parameter inputs used to calculate the cost of the stock options. Some critics of stock option expensing argue, as venture capitalist John Doerr and FedEx CEO Frederick Smith did in an April 5, 2002, New York Times column, that if expensing were required, the impact of options would be counted twice in the earnings per share: first as a potential dilution of the earnings, by increasing the shares outstanding, and second as a charge against reported earnings. The result would be inaccurate and misleading earnings per share. We have several difficulties with this argument. First, option costs only enter into a (GAAP-based) diluted earnings-per-share calculation when the current market price exceeds the option exercise price. Thus, fully diluted EPS numbers still ignore all the costs of options that are nearly in the money or could become in the money if the stock price increased significantly in the near term. Second, relegating the determination of the economic impact of stock option grants solely to an EPS calculation greatly distorts the measurement of reported income, would not be adjusted to reflect the economic impact of option costs. These measures are more significant summaries of the change in economic value of a company than the prorated distribution of this income to individual shareholders revealed in the EPS measure. This becomes eminently clear when taken to its logical absurdity: Suppose companies were to compensate all their suppliersof materials, labor, energy, and purchased serviceswith stock options rather than with cash and avoid all expense recognition in their income statement. Their income and their profitability measures would all be so grossly inflated as to be useless for analytic purposes only the EPS number would pick up any economic effect from the option grants. Our biggest objection to this spurious claim, however, is that even a calculation of fully diluted EPS does not fully reflect the economic impact of stock option grants. The following hypothetical example illustrates the problems, though for purposes of simplicity we will use grants of shares instead of options. The reasoning is exactly the same for both cases. Lets say that each of our two hypothetical companies, KapCorp and MerBod, has 8,000 shares outstanding, no debt, and annual revenue this year of 100,000. KapCorp decides to pay its employees and suppliers 90,000 in cash and has no other expenses. MerBod, however, compensates its employees and suppliers with 80,000 in cash and 2,000 shares of stock, at an average market price of 5 per share. The cost to each company is the same: 90,000. But their net income and EPS numbers are very different. KapCorps net income before taxes is 10,000, or 1.25 per share. By contrast, MerBods reported net income (which ignores the cost of the equity granted to employees and suppliers) is 20,000, and its EPS is 2.00 (which takes into account the new shares issued). Of course, the two companies now have different cash balances and numbers of shares outstanding with a claim on them. But KapCorp can eliminate that discrepancy by issuing 2,000 shares of stock in the market during the year at an average selling price of 5 per share. Now both companies have closing cash balances of 20,000 and 10,000 shares outstanding. Under current accounting rules, however, this transaction only exacerbates the gap between the EPS numbers. KapCorps reported income remains 10,000, since the additional 10,000 value gained from the sale of the shares is not reported in net income, but its EPS denominator has increased from 8,000 to 10,000. Consequently, KapCorp now reports an EPS of 1.00 to MerBods 2.00, even though their economic positions are identical: 10,000 shares outstanding and increased cash balances of 20,000. The people claiming that options expensing creates a double-counting problem are themselves creating a smoke screen to hide the income-distorting effects of stock option grants. The people claiming that options expensing creates a double-counting problem are themselves creating a smoke screen to hide the income-distorting effects of stock option grants. Indeed, if we say that the fully diluted EPS figure is the right way to disclose the impact of share options, then we should immediately change the current accounting rules for situations when companies issue common stock, convertible preferred stock, or convertible bonds to pay for services or assets. At present, when these transactions occur, the cost is measured by the fair market value of the consideration involved. Why should options be treated differently Fallacy 4: Expensing Stock Options Will Hurt Young Businesses Opponents of expensing options also claim that doing so will be a hardship for entrepreneurial high-tech firms that do not have the cash to attract and retain the engineers and executives who translate entrepreneurial ideas into profitable, long-term growth. This argument is flawed on a number of levels. For a start, the people who claim that option expensing will harm entrepreneurial incentives are often the same people who claim that current disclosure is adequate for communicating the economics of stock option grants. The two positions are clearly contradictory. If current disclosure is sufficient, then moving the cost from a footnote to the balance sheet and income statement will have no market effect. But to argue that proper costing of stock options would have a significant adverse impact on companies that make extensive use of them is to admit that the economics of stock options, as currently disclosed in footnotes, are not fully reflected in companies market prices. More seriously, however, the claim simply ignores the fact that a lack of cash need not be a barrier to compensating executives. Rather than issuing options directly to employees, companies can always issue them to underwriters and then pay their employees out of the money received for those options. Considering that the market systematically puts a higher value on options than employees do, companies are likely to end up with more cash from the sale of externally issued options (which carry with them no deadweight costs) than they would by granting options to employees in lieu of higher salaries. Even privately held companies that raise funds through angel and venture capital investors can take this approach. The same procedures used to place a value on a privately held company can be used to estimate the value of its options, enabling external investors to provide cash for options about as readily as they provide cash for stock. Thats not to say, of course, that entrepreneurs should never get option grants. Venture capital investors will always want employees to be compensated with some stock options in lieu of cash to be assured that the employees have some skin in the game and so are more likely to be honest when they tout their companys prospects to providers of new capital. But that does not preclude also raising cash by selling options externally to pay a large part of the cash compensation to employees. We certainly recognize the vitality and wealth that entrepreneurial ventures, particularly those in the high-tech sector, bring to the U. S. economy. A strong case can be made for creating public policies that actively assist these companies in their early stages, or even in their more established stages. The nation should definitely consider a regulation that makes entrepreneurial, job-creating companies healthier and more competitive by changing something as simple as an accounting journal entry. But we have to question the effectiveness of the current rule, which essentially makes the benefits from a deliberate accounting distortion proportional to companies use of one particular form of employee compensation. After all, some entrepreneurial, job-creating companies might benefit from picking other forms of incentive compensation that arguably do a better job of aligning executive and shareholder interests than conventional stock options do. Indexed or performance options, for example, ensure that management is not rewarded just for being in the right place at the right time or penalized just for being in the wrong place at the wrong time. A strong case can also be made for the superiority of properly designed restricted stock grants and deferred cash payments. Yet current accounting standards require that these, and virtually all other compensation alternatives, be expensed. Are companies that choose those alternatives any less deserving of an accounting subsidy than Microsoft, which, having granted 300 million options in 2001 alone, is by far the largest issuer of stock options A less distorting approach for delivering an accounting subsidy to entrepreneurial ventures would simply be to allow them to defer some percentage of their total employee compensation for some number of years, which could be indefinitelyjust as companies granting stock options do now. That way, companies could get the supposed accounting benefits from not having to report a portion of their compensation costs no matter what form that compensation might take. What Will Expensing Involve Although the economic arguments in favor of reporting stock option grants on the principal financial statements seem to us to be overwhelming, we do recognize that expensing poses challenges. For a start, the benefits accruing to the company from issuing stock options occur in future periods, in the form of increased cash flows generated by its option motivated and retained employees. The fundamental matching principle of accounting requires that the costs of generating those higher revenues be recognized at the same time the revenues are recorded. This is why companies match the cost of multiperiod assets such as plant and equipment with the revenues these assets produce over their economic lives. In some cases, the match can be based on estimates of the future cash flows. In expensing capitalized software-development costs, for instance, managers match the costs against a predicted pattern of benefits accrued from selling the software. In the case of options, however, managers would have to estimate an equivalent pattern of benefits arising from their own decisions and activities. That would likely introduce significant measurement error and provide opportunities for managers to bias their estimates. We therefore believe that using a standard straight-line amortization formula will reduce measurement error and management bias despite some loss of accuracy. The obvious period for the amortization is the useful economic life of the granted option, probably best measured by the vesting period. Thus, for an option vesting in four years, 148 of the cost of the option would be expensed through the income statement in each month until the option vests. This would treat employee option compensation costs the same way the costs of plant and equipment or inventory are treated when they are acquired through equity instruments, such as in an acquisition. In addition to being reported on the income statement, the option grant should also appear on the balance sheet. In our opinion, the cost of options issued represents an increase in shareholders equity at the time of grant and should be reported as paid-in capital. Some experts argue that stock options are more like contingent liability than equity transactions since their ultimate cost to the company cannot be determined until employees either exercise or forfeit their options. This argument, of course, ignores the considerable economic value the company has sacrificed at time of grant. Whats more, a contingent liability is usually recognized as an expense when it is possible to estimate its value and the liability is likely to be incurred. At time of grant, both these conditions are met. The value transfer is not just probable it is certain. The company has granted employees an equity security that could have been issued to investors and suppliers who would have given cash, goods, and services in return. The amount sacrificed can also be estimated, using option-pricing models or independent estimates from investment banks. There has to be, of course, an offsetting entry on the asset side of the balance sheet. FASB, in its exposure draft on stock option accounting in 1994, proposed that at time of grant an asset called prepaid compensation expense be recognized, a recommendation we endorse. FASB, however, subsequently retracted its proposal in the face of criticism that since employees can quit at any time, treating their deferred compensation as an asset would violate the principle that a company must always have legal control over the assets it reports. We feel that FASB capitulated too easily to this argument. The firm does have an asset because of the option grantpresumably a loyal, motivated employee. Even though the firm does not control the asset in a legal sense, it does capture the benefits. FASBs concession on this issue subverted substance to form. Finally, there is the issue of whether to allow companies to revise the income number theyve reported after the grants have been issued. Some commentators argue that any recorded stock option compensation expense should be reversed if employees forfeit the options by leaving the company before vesting or if their options expire unexercised. But if companies were to mark compensation expense downward when employees forfeit their options, should they not also mark it up when the share price rises, thereby increasing the market value of the options Clearly, this can get complicated, and it comes as no surprise that neither FASB nor IASB recommends any kind of postgrant accounting revisions, since that would open up the question of whether to use mark-to-market accounting for all types of assets and liabilities, not just share options. At this time, we dont have strong feelings about whether the benefits from mark-to-market accounting for stock options exceed the costs. But we would point out that people who object to estimating the cost of options granted at time of issue should be even less enthusiastic about reestimating their options cost each quarter. We recognize that options are a powerful incentive, and we believe that all companies should consider them in deciding how to attract and retain talent and align the interests of managers and owners. But we also believe that failing to record a transaction that creates such powerful effects is economically indefensible and encourages companies to favor options over alternative compensation methods. It is not the proper role of accounting standards to distort executive and employee compensation by subsidizing one form of compensation relative to all others. Companies should choose compensation methods according to their economic benefitsnot the way they are reported. It is not the proper role of accounting standards to distort executive and employee compensation by subsidizing one form of compensation relative to all others. A version of this article appeared in the March 2003 issue of Harvard Business Review. How to Do Accounting Entries for Stock Options Because stock option plans are a form of compensation, generally accepted accounting principles, or GAAP, requires businesses to record stock options as compensation expense for accounting purposes. Rather than recording the expense as the current stock price, the business must calculate the fair market value of the stock option. The accountant will then book accounting entries to record compensation expense, the exercise of stock options and the expiration of stock options. Initial Value Calculation Businesses may be tempted to record stock award journal entries at the current stock price. However, stock options are different. GAAP requires employers to calculate the fair value of the stock option and record compensation expense based on this number. Businesses should use a mathematical pricing model designed for valuing stock. The business should also reduce the fair value of the option by estimated forfeitures of stock. For example, if the business estimates that 5 percent of employees will forfeit the stock options before they vest, the business records the option at 95 percent of its value. Periodic Expense Entries Instead of recording the compensation expense in one lump sum when the employee exercises the option, accountants should spread the compensation expense evenly over the life of the option. For example, say that an employee receives 200 shares of stock valued by the business at 5,000 that vests in five years. Each year, the accountant debits compensation expense for 1,000 and credits the stock options equity account for 1,000. Exercise of Options Accountants need to book a separate journal entry when the employees exercise stock options. First, the accountant must calculate the cash that the business received from the vesting and how much of the stock was exercised. For example, say the employee from the previous example exercised half of his total stock options at an exercise price of 20 a share. Total cash received is 20 multiplied by 100, or 2,000. The accountant debits cash for 2,000 debits a stock options equity account for half of the account balance, or 2,500 and credits the stock equity account for 4,500. Expired Options An employee may leave the company before the vesting date and be forced to forfeit her stock options. When this happens, the accountant must make a journal entry to relabel the equity as expired stock options for balance sheet purposes. Although the amount remains as equity, this helps managers and investors understand that they wont be issuing stock to the employee at a discounted price in the future. Say that the employee in the previous example leaves before exercising any of the options. The accountant debits the stock options equity account and credits the expired stock options equity account.